Miehikkälässä Suomen sotahistoria näkyy yhä metsissä, kallioissa ja valtavissa panssariesteissä. Talvisodan jälkeen uuden itärajan puolustamiseksi rakennettu Salpalinja ulottuu Suomenlahdelta Savukoskelle noin 1 200 kilometrin matkalle. Sen järeimmin linnoitettu alue sijaitsee Suomenlahden ja Saimaan välillä – juuri siellä, missä Miehikkälän Salpalinja-museo nykyisin sijaitsee.
Salpalinja – kiven tarina vie puolustuslinjan historiaan hieman erilaisesta näkökulmasta. Miten valtavat estekivet louhittiin, kuljetettiin ja pystytettiin aikana, jolloin nykyisiä työkoneita ei ollut? Keitä olivat ihmiset, jotka rakensivat yhden Suomen historian suurimmista rakennushankkeista?
Salpalinja ja Salpapolku
Salpalinjaa rakennettiin vuosina 1940–1941 ja uudelleen kesällä 1944. Sen tehtävänä oli vahvistaa Suomen uuden itärajan puolustusta. Linjaan rakennettiin teräsbetonisia korsuja, taistelu- ja yhdyshautoja, tykkiasemia sekä kilometreittäin panssarivaunujen etenemistä vaikeuttavia kiviesteitä.
Miehikkälässä Salpalinjan rakenteita on säilynyt poikkeuksellisen paljon. Salpalinja-museon useiden hehtaarien laajuinen ulkomuseoalue rakennettiin aikanaan vahvennetun komppanian puolustuskeskukseksi, ja alueella pääsee tutustumaan aitoihin linnoituslaitteisiin niiden alkuperäisessä ympäristössä.
Alueen kautta kulkeva Salpapolku jatkaa historiaa ympäröivään maastoon. Reitin varrella näkyvät korsut, kiviesteet ja muut linnoitusrakenteet auttavat hahmottamaan puolustuslinjan valtavaa mittakaavaa.
Kiven tarina – valtava rakennusurakka
Salpalinjan rakentaminen oli poikkeuksellinen voimannäyte. Panssarivaunujen esteeksi pystytettiin satojatuhansia suuria kiviä, joista monet painoivat useita tonneja. Kivet louhittiin, kuljetettiin työmaille ja nostettiin paikoilleen aikakauden välineillä ja suurelta osin ihmistyövoimalla.
Miehikkälän maastossa näemme edelleen kivityön jäljet. Oppaan johdolla kuulemme, miten estekivet irrotettiin kalliosta, kuinka niitä siirrettiin ja millaista arki Salpalinjan valtavilla linnoitustyömailla oli.
Kiven kautta avautuu samalla ihmisten tarina – Salpalinja ei syntynyt vain betonista, teräksestä ja graniitista, vaan kymmenientuhansien rakentajien työstä.
Salpalinja-museo – historia alkuperäisessä ympäristössä
Miehikkälän Salpalinja-museo kertoo Salpalinjan rakentamisesta ja ennen kaikkea sen rakentajista. Museon näyttelyt ja laaja ulkomuseoalue johdattavat välirauhan aikaan ja kesän 1944 linnoitustöihin.
Aidoissa linnoituslaitteissa ja niitä ympäröivässä maastossa on helppo ymmärtää, kuinka mittavasta puolustusrakentamisesta oli kyse. Salpalinjalla ei koskaan taisteltu, mutta sen merkitys osana Suomen toisen maailmansodan historiaa on huomattava.
Salpalinja – kiven tarina Miehikkälässä on retki yhden Suomen historian suurimman rakennushankkeen jäljille – ja niiden ihmisten tarinoihin, jotka rakensivat sen.
Miehikkälän kunnan alueella sijaitsee kuusi jatulintarhaa, lisäksi yksi tarha sijaitsee kuntarajan läheisyydessä Luumäen puolella. Jatulintarhat ovat sokkelokiveyksiä, joissa kulkee yksi tai useampia polkuja rakennelman reunalta sen keskelle. Kuvassa Mustasuon jatulintarha Miehikkälä.
Miehikkälän kirkkoa alettiin rakentaa vuonna 1879. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Lindqvist. Lähes yksinomaan talkootöillä valmistettu kirkko vihittiin jumalanpalveluskäyttöönsä vuonna 1881. Tuolloin väkeä kerääntyi kirkonmäelle ”kolme kertaa kirkollinen”. Kirkkoa on peruskorjattu vuosina 1927 ja 1963.
Pitkäkosken saha on Suomen kolmanneksi vanhin sahapaikka. Alkujaan saha on perustettu 1720-luvulla. Sahan paikasta ja rakennusoikeudesta riideltiin aikanaan sitkeästi, mutta lopullisesti saha sijoitettiin Pitkäkoskelle 1738. Perustajana tuolloin oli Haminalainen suurkauppias ja kartanonomistaja Jobst Dobbin.
Hauhian myllyrakennus on vuodelta 1882 ja sijaitsee Vaalimaanjoen Hauhiankoskessa. Perimätiedon mukaan jo 1800-luvun alkupuolella koskessa on ollut jonkinlainen alkeellinen vesilaitos, ns. härkinmylly. Joulukuussa 1881 valmistuneen myllyn perustivat puuseppä Petter Lundgren sekä talonpojat Emmanuel Hauhia ja Erkki Hauhia. Elokuussa 1885 myllyn osti Sylvester Mankki, joka oli ahkera ja kunnioitettu mylläri. Hänen toimiessaan myllärinä myllyssä jauhettiin paljon. Virolahdelta, Pihlajan kylästä saakka kävi myllymiehiä, koska muilla myllyillä oli pulaa vedestä. Hauhian myllyllä tätä ongelmaa ei ollut. Mylläri pystyi säätelemään veden joen yläjuoksuun virtaavien lampien ja järvien suille asettamiensa patolaitteiden avulla. 1920-luvulla myllyn yhteyteen rakennettiin saha ja myöhemmin sähkögeneraattori.
Salpalinja – sotahistorian aarreaitta!
Salpapolku tarjoaa hyvät mahdollisuudet ulkoiluun ja virkistykseen kauniissa kaakkoissuomalaisessa luonnossa. Salpalinjaa mukaileva 43 km:n mittainen retkeilyreitti Salpapolku tutustuttaa sekä Salpalinjan kohteisiin että Kaakkois-Suomen upeaan luontoon ja kulttuuriympäristöön. Yhdensuuntainen reitti lähtee Harjusta ja kulkee metsien, mäkien, peltojen ja Miehikkälän Salpalinja-museon läpi, aina Lappeenrannan Ylämaalle saakka. Matkalla voi tutustua opastauluin varustettuihin Salpalinjan kohteisiin.
Suur-Miehikkälän kylämuseo toimii Taneli Eliaanpoika Heiton 1880-luvun tienoilla rakentamassa torpassa. Torppa oli asuttuna 1960-luvun alkuun saakka, jonka jälkeen kauppaneuvos Juho heitto lahjoitti kiinteistön rakennuksineen Miehikkälän kunnalle museokäyttöön. Suur-Miehikkälän kyläläiset kunnostivat torpan talkootyönä ja kunnan avustuksella. Museo avattiin yleisölle vuonna 1981.
