Lapin kahdeksan vuodenaikaa – voitte rakastua niihin kaikkiin
Pohjoinen luonto elää jatkuvassa muutoksessa: auringon valon lisääntyminen ja väheneminen, lämpötilojen nousu ja lasku, kesän tulo ja talven teko. Täällä saamenmaassa vuodenaikoja on kahdeksan: kevään, kesän, syksyn ja talven lisäksi kevätkesä, syyskesä, syystalvi ja kevättalvi. Vuodenkierto on saamelaisten, ”Kahdeksan vuodenajan kansan”, elämänrytmin perusta.
Kevät
Poronvasat syntyvät toukokuussa, ensimmäiset Vapun tienoilla. Toukokuu on pohjoissaameksi miessemánnu eli ”vasakuu”, ja vasojen syntymästä alkaa uusi porovuosi. Kevään huumaan luonnossa kuuluu myös lumen sulaminen ja kevättulvat sekä muuttolintujen suurten joukkojen saapuminen.
Kevätkesä
Yötön yö eli yhtäjaksoinen kesäpäivä on pohjoisen alueen erikoisuus: Aurinko paistaa ympäri vuorokauden. Auringon säteiden pienestä tulokulmasta johtuen valaistus on pehmeää ja lämpötilat viileähköjä. Takatalvi – lyhyt ja kylmä, luminenkin ajanjakso – on normaali alkukesän ilmiö. Kasvien kukat paleltuvat helposti, ja kylmyys voi pilata kesän hilla- ja mustikkasadon. Metsän gourmet-herkku, korvasieni, antaa satonsa kesäkuussa.
Kesä
Räkkä auttaa poromiestä kokoamaan porot ylämaihin vasanmerkitystä varten. Ennen vanhaan vasanmerkitykseen lähdettiin takkahärkien kanssa kävellen, nykyisin mönkijöillä. Yöttömän yön valossa tapahtuva vasanmerkitys on edelleen monissa paliskunnissa yksi porovuoden kohokohtia.
Syyskesä
Porot ovat persoja sienille. Hyvä sienisato vaikuttaa paitsi porojen selviämiseen talven yli niin myös vasomiseen seuraavana keväänä. Elokuu on pohjoissaameksi borgemánnu, eli porojen ”uudenkarvankuu”.
Valon määrän väheneminen kertoo kasveille ja eläimille lähestyvästä talvesta. Ruska, syksyn väriloisto, on yksi upeimpia luonnonnäytelmiä ja näyttävä merkki kasvien talveentumisesta: elintärkeä lehtivihreä on varastoitunut kasvin muihin osiin, jolloin lehden muut väriaineet pääsevät näkyviin.
Syksy
Ensilumi käy maassa. Kaikilla pohjoisessa talvehtivilla linnuilla ja nisäkkäillä on kesäpukua tuuheampi talvipuku. Esimerkiksi riekko, metsäjänis ja naali sulautuvat erityisen hyvin lumiseen ympäristöön vaihtaessaan ruskean kesätakkinsa valkoiseen talvipukuun.
Syksyllä ennen järvien jäätymistä pyydetään talvikalat. Tapana on ollut pyytää talven varalle kauempana sijaitsevien metsäjärvien lihavia siikoja.
Syystalvi
Syystalvella porojen ollessa paksussa ”pinnassa”, teurastetaan niestaporot, jotka kevättalvella ripustetaan kuivumaan kuivalihaksi. Teurastuksen yhteydessä otetaan talteen veri, josta tehdään kumpuksia, lihaliemessä kypsennettyjä mykyjä, sekä suolet, jotka täytetään makkaroiksi. Ensimmäisenä keitetään kuitenkin kunnon selkäkeitto.
Ja sitten ensilumi saapuu, vain sulamaan ensimmäisen leudon päivän aikana.
Talvi
Kaamosaikaa seuraavat talven pakkasjaksot: lämpötila voi pysytellä – 30 asteessa usean viikon ajan. Päivän valoisa aika pitenee kiihtyvällä tahdilla, ja maaliskuun puolessa välissä pohjoisessa on jo yhtä pitkä päivä kuin Etelä-Suomessa.
Poroerotukset ajoittuvat alkutalveen rykimäajan päättymisen jälkeen. Erotuksissa porot kootaan aitauksiin ja niistä valitaan eloon jätettävät ja teurasporot. Poroerotukset ovat poronhoitovuoden tärkeimpiä yhteisiä tapahtumia. Erotusten päätyttyä poroja paimennetaan talvilaidunalueilla ja niiden ravinnonsaanti lumen alta, ”kaivokselta”, varmistetaan. Tokkaa joudutaan myös vartioimaan pedoilta, sudelta, ahmalta, ilvekseltä ja kotkalta.
Kevättalvi
Saamelaisten tärkeimmät juhlapyhät sijoittuvat kevättalveen. Marianpäivä on ollut tärkeä kirkkopyhä. Pääsiäisenä on kokoonnuttu markkinoille ja vietetty häitä. Kevät on ollut saamelaisessa yhteisössä sosiaalisen elämän vilkkainta aikaa. Hetan Marianpäivien tapahtumaohjelmassa on jumalanpalveluksen lisäksi saamelaisen musiikin konsertteja, tanssit ja jäällä ajettavat porokisat.
Lapin kahdeksan vuodenaikaa teksti:
Saamelaismuseo ja luontokeskus Siida
https://siida.fi/