On paikkoja, missä kaikki muistuttaa maailman alkuperäisestä sopusoinnusta, missä kaikki ikään kuin ylistää Luojan nimeä. Yksi niistä on Valamon saaristo ja sen kuuluisa Kristuksen kirkastuksen-niminen miesluostari (1300-luvulta). Saaristo käsittää noin 50 saarta. Suurin niistä on Valamon saari sen jyrkkine rantoineen ja rauhallisine sisäjärvineen. Vuodesta 1979 Valamo on historian, arkkitehtuurin ja luonnon museo. Myös luostarin elämä on viime vuosina elpynyt.
Ortodoksisen perimätiedon mukaan kreikkalainen munkki Sergei asettui asumaan Valamon saarelle vuonna 992. Hän sai myöhemmin seuraajakseen munkki Hermanin, joka oli kristinuskoon kääntynyt karjalainen. Luotettavimmat lähteet ajoittavat luostarin perustamisen 1100-luvun puolivälin tienoille. Valamo syntyi pienenä erakkoluostarina, mutta nousi nopeasti Karjalan hengelliseksi keskukseksi. Pyhittäjä Sergei oli tuonut Valamoon Bysantin perinteen, askeesin ja kirkkolaulun ja –taiteen perusteet. Pyhittäjä Sergein kuoltua valtaosa hänen seuraajistaan oli karjalaisia, mutta 1400-luvulla luostariin alkoi tulla myös yhä enemmän venäläisiä munkkeja, johon osiltaan vaikutti luostarin kasvanut maine
Valamon saari on kokonaisuudessaan nähtävyys, sen vaikuttava luonto, Laatokka järvi ja luostarin rakennukset saavat matkaajankin aistimaan saaren tunnelman. Joka puolelta veden ympäröimänä, kaukana maailman huolista, se on kuin luotu hiljaista, mietiskelevää munkkielämää varten.
Valamon saari sijaitsee keskellä Pohjois-Laatokkaa noin 40 kilometriä Sortavalasta etelään, se muodostaa Sortavalan piiriin kuuluvan Valamon asutushallintoalueen Karjalan tasavallassa.
Valamon saaristo käsittää noin 52 saarta, joista suurin on Valamo (ven. Valaam). Se on tunnettu ortodoksisesta Laatokan Valamon luostaristaan. Lisäksi luostari on pyhiinvaelluskohde.
Valamon Kristuksen Kirkastuksen munkkiluostarin pääalueesta saa yleiskatauksen retkellä, joka alkaa perinteisesti Luostarinlahden laiturilta, jonne Valamon laivaston alukset saapuivat 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa ja josta on erityisen kaunis näkymä korkealla kalliolla sijaitsevaan pääluostariin.
Tie johtaa laiturialueelta pääluostarin mäen (Tabor) juurelle, josta nousevat jo viime vuosisadan keskivaiheilla rakennetut leveät 62-askelmaiset portaat vuoren huipulle. Portaiden vasemmalla puolella avautuu näkymä luostarin kuuluisaan puutarhaan, joka lumoaa herkällä kauneudellaan etenkin kukinta-aikaan ja hiljaisina syksyn kuulaamina päivinä. Puiston reunaan on tehty polku, jota reunustaa pitkin kallion kylkeä kulkeva kuviollinen takorauta-aita ja jolta vanhat Vanamon munkit, vastaanottaessaan tai saattaessaan pyhiinvaeltajien pikkulaivoja, ihailivat luostarinlahden pintaa, johon punertavat kalliot heijastuivat.
Tie jatkuu edelleen marmorisen Tsaarin eli Znamenie-ikonille omistetun kappelin ohitse kohti luostarin Pyhää Porttia, jonka yläpuolella on apostolien Pietari ja Paavali kirkko, johon on nykyään sijoitettu pohjoisen Laatokan alueen ikoninäyttely. Pyhän Portin läpi kuljettuaan vieraat saapuvat luostariin. Erityisen huomionarvoisa käyntikohde on luostarin tärkein toimiva temppeli, Vapahtajan Kristuksen kirkko, jossa lepäävät pyhien luostarin perustajien pyhittäjien Sergein ja Hermanin Ihmeidentekijöiden maalliset jäännökset.
Retken aikana vieraat voivat nähdä trapesan yhteydessä sijaitsevan vanhimman Valamossa säilyneen Neitsyt Marian kuolonuneen nukkumisen kirkon sekä vuonna 2002 Valamon Jumalan Äidin ikonille pyhitetyn kirkon. He voivat myös tutustua munkkikammioihin, talousrakennuksiin sekä kunnioittaa entisaikojen valamolaisia kilvoittelijoita veljistön vanhalla hautausmaallla.
Matkamuistomyymälästä voi ostaa luostarissa valmistettuja esineitä muistoksi.
Retken pituus 1,5 km.
Retken kesto 2,5 tuntia.